Tuntuu kuin mikään ei tuntuisi miltään. En oikeastaan nauti mistään, enkä myöskään tunne vahvoja alamäkiä, joita elämästäni ei kyllä puutu. Ei sillä, että mulle olisi jotenkin jotain konkreettisesti kamalaa tapahtunut. Olen vain yksi syömisongelmainen lillumassa meidän valtavassa valtameressä, jossa nopeat syövät hitaat ja heikot hukkuvat. Nyt tekisi mieli hukkua ja hautautua hylkiönä merenpohjalle korvissa huutaen "loser". Yritän pitää hampainkynsin kiinni elämästä, mutta silti kaikki ne onnellisuustunteet unohtuvat ja elämä alkaa lipua sormien välistä pois.