En enää jaksa uusia päivä, en uusia vuosia, en uusia asioita. Kaikki ne tuntuu negatiivisilta ja kaikki hyvä unohtuu. Ei niitä tunnu enää olevan. Ahistus vie voiton kaikesta, toiset ihmiset vie ilon, minä vien siitä loputkin. Ite pilaan itteni ja annan pilaantua muiden takia. Annan itteni särkyä pienistäkin vastoinkäymisistä enkä kestä pientäkään negatiivisuutta äänensävyssä, en toruja, potkuja perseelle, en arviointeja suorituksistani, en "rakentavaa" palautetta. Vihaan itteeni vaan enemmän kaikesta siitä. Ryven tässä päänsisäisessä paskassani, enkä juuri nyt tahdo tehdä muuta, tahdon vain unohtaa ja olla dead fish. Vitun paskaa, kiitos kuulemiin.